Proletariaattia ei ole; keskiluokkaisuus taas on muodoltaan ”kaikkien mukaan ottamista porvarilliseen elämäntapaan” ja sisällöltään tyyppi, jotka ei tunnista omaa sortoaan spektaakkelin kuorrutuksen alta; ja porvari, porvari on se, mitä kaikki haluaisivat mieluiten olla, mutta yhä harvempi todella on, ja sen sijaan meillä on vartijoita ja sarjamurhaajasairaanhoitajia, jotka saavat muita polkiessaan kerrankin olla niskan päällä.
Jos sosiologi ei tutki luokkaa ainoastaan oman urakehityksensä nimissä, tutkii hyväntahtoinen sosiologi luokkaa siksi, että instituutiot on saatava ymmärtämään miten kurjaa työläisillä on, on vakuutettava vallanpitäjät ryhtymään heille hyväntekijöiksi.
Mutta arvatkaa mitä! “Ei ole selvää, että työväenluokan ja pääoman vastakkainasettelu on se, jonka kautta kapitalismia vastaan voidaan taistella. On muita taistelun ulottuvuuksia eikä luokan käsite riitä määrittelemään näitä voimien suhteita. Työväenliike on ohi ja vasemmisto on ohi. Luokkataistelu on ohi. Siitä on jäljellä pikemminkin taistelu kuin luokka.” Lopettakaa jo tuo kaikkien auttaminen ja jatkuva hyysääminen!
2000-luvun poliittinen valta perustuu hajoittamiseen ja hallitsemiseen: meidät on saatava ja onhan meidät saatu uskomaan, että olemme yksin, eikä kukaan tunne niin kuin me tunnemme, ymmärrä iloamme ja suruamme, voi luoda kanssamme mitään uutta. Sosiaalitutkijat toitottavat, ettei sukupolvikokemusta ole: lehdet ja televisio ovat pöhöttyneet ohjeista oman ainutlaatuisen minän kasaamiseksi: ja minne ikinä meneekin, “jokaisella on tietenkin oma mielipiteensä, ja oikeus niihin”.
Jos luokka on kuollut mutta jäljellä on taistelu, on se taistelu niistä asioista, jotka yhdistävät meitä, eikä yhdistävistä asioista vähäisin ole uniikkius, joka meille voidaan myydä vasta, kun olemme luovuttaneet sen pois.
Jäljellä on myös taistelu niitä asioita vastaan, jotka yhdistävät meitä ja joita emme halua: kaikkia asioita, joiden takia emme voi tehdä mitä haluamme, kenen kanssa haluamme, milloin haluamme.
1. Uniikkiutta ei voida myydä sille, joka ei siitä koskaan luopunutkaan.
2. Yhteisyyttä ei voida viedä siltä, jonka yhteisyys ei ole tavara, ei koskaan ostettu.
Mikä tahansa yhteinen nimittäjä ei ole luokan perusta, koska luokkaero on aina jotain, joka on tarkoitus poistaa, jonka tuhoaminen on poliittinen projekti – kaikki ylijäämä, muu sosiologisessa tutkimuksessa luokaksi kutsuttu erilaisuus on sitä uniikkiutta jonka samankaltaiseksi tekeminen on aikamme keskeinen vääryys. Vasta sen jälkeen meille voidaan myydä itsemme tavaramuodossa – ja juuri tämän vuoksi sosiaalitieteellisen tutkimuksen halu käyttää luokkaa kuvaamaan kaikkea ja mitä vain joitain ihmisiä toisiinsa yhdistävää eroa on käsitteen käyttämistä elämänkokemuksen kolonialisaation perustana.
